Maaseudun rauha :)

On kuin verhot vedettäisiin eteen, kun puihin puhkeaa lehdet. Pieni tila naamioituu luonnon helmaan.

Kun etsimme yhteistä kotia, halusi Isäntä, että tie on mahdollisimman lähellä ajatellen talven pimeitä öitä ja intoa lähteä ensin auraamaan pitkää pihatietä, ennen kuin voi harkita lähtevänsä töihin.

Itse taas tahdoin olla mahdollisimman metsässä keskellä ei mitään niin kuin siihenkin asti olin ollut pienessä mummonmökissä lihakarjan  piirittämänä saarekkeessa keskellä peltoja.
Kompromissina tämä pientila on asvaltti-päällysteisen maalaistien varressa, muutaman kilometrin päässä lähimmästä kaupasta ja isosta tiestä.

Ainii, ja katuvalot ylettyvät tänne asti. Olipahan tottuminen ensimmäisinä syysiltoina siihen, että se keinovalo loimottaa suoraan ikkunasta silmiin.
Kuunvalo kun oli riittänyt vallan hyvin, näki tähdet, puiden silhuetit, hiljaisuuden..
Kaiken sen minkä katuvalot kätkee.

Mutta onhan tämä ollut hyvä kompromissi.
Tykkään tästä kuin hullu puurosta,
asvaltista ja katuvaloista huolimatta.