Aasikuume :)

Särkänniemen vauva :)

Aasikuume. Mikä kamala tauti! :D
Niin kauan kuin pystyn muistamaan, olen tahtonut aasin.
Eikä mielenhäiriö ole mennyt  ohi, päinvastoin vain vahvistunut.

Nyt pientilan myötä ensimmäistä kertaa unelmalla on ollut mahdollisuus toteutua. Ja sitten löytyi sopivat! Pakko saada! Nyt heti!
Asiaa ei yhtään auttanut, että Särkänniemeen oli syntynyt aasivauva vain muutamaa päivää ennen kuin siellä kävin :)

Oli siinä Isännällä kestäminen, meillä ei puhuttu enää muusta kuin aaseista ja oli ihan mahdoton tehtävä yrittää pysyä paikoillaan, kun äkkiä olisi pitänyt päästä uusia perheenjäseniä katsomaan toiselle puolen Suomea.

Oikeastihan tilanne oli ollut pitkän aikaa rauhanomainen ja järkevä, lampaat olivat vasta muuttaneet meille, katsotaan nyt niiden kanssa ensin talven yli, kuinka arki rullaa. Lampola oli pahasti vaiheessa, entäpä missä aasit sitten asuvat..?

Niinpä, olihan meillä talon yläkerta tyhjänä yhä :D
Ajattele siinä sitten järjellä ja tunteella yhtä aikaa.
Maailmassahan ei ole eikä tule muita aaseja kuin juuri ne, mitkä olin "valinnut".

Siinä kohden, kun Isäntä vihdoin myöntyi ja sanoi, että voihan ne aasit nytkin jo tulla, tulin järkiini :D
Apua! Nytkö unelmani toteutuu? Kunnostamme aasien kodin ja otamme loput tontin reunoista omaan käyttöömme?
Olin luvannut ilmoittaa myyjälle kesälomani aikana, mihin suuntaan päätöksemme kallistuu.
Ilmoitin, ettemme ota aaseja.

Näin on sittenkin nyt hyvä. Koira ja muutama lammas.
Vaikkakin tiedän, ettei lauma siihen jää, niin tällä erää se on juuri sen kokoinen. Sopiva.

Jostain luin, että maltti on valttia aasia ostaessa.
Se todellakin on :)