Aspenin ajokausi päättyi marraskuun alussa siihen,
kun kuorma-auto tahtoi kokeilla, mitä amerikkalainen rauta kestää.
Minä aina sanon, jos jotain sattuu, että onneksi meni vain peltiä.
Mutta ei sellainen ole vain peltiä, mikä on vienyt rahat ja sydämen :)
Takaluukku meni uusiksi.
Samoin takavalot.
Takaosa vääntyi törmäyksessä.
Kyllä meinaa olla motivaatio aivan kateissa, kun kohdalle kävi.
Juuri tähänhän minulla olisi ammattitutkintoa myöten kaikki valmiudet tehdä siitä parempi kuin uusi..
Mutta eikös se niin tahdo mennä,
että suutarin lapsella ei ole kenkiä :)
Kulma on oiottava. Onneksi ei ole tuon isompi, eikä kylki pullistunut.
Tämä oli nyt kuin potku takapuoleen, kun olen miettinyt, maalaanko aspenin talven aikana vaiko en.
Nyt se taitaa olla päätetty.
Isäntä jo aloitti :) Auttoi urakkaani hioa tämä, kun puhalsi kaiken ylimääräisen menneiltä vuosilta irti, mikä irti lähti.
Namu ei ollut kovin vakuuttunut, mitä sieltä paketista tuli,
kun aspenin uusi takakontinluukku ja valot saapuivat ;)
Löytyi onneksi Suomesta, kun hetken malttoi kysellä.
Nyt vain odottamaan vuoroa talliin ja motivaatiota ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti